LUONNE

Pentti on perusluonteeltaan todella leppoisa tapaus. Rauhaa rakastava polle ei koskaan reuho ilman syytä, tosin, jos sen suututat, on se todella kiukkuinen. Huonosta kohtelusta rautias harmistuu pitkäksi aikaa. Sukupuolestaan huolimatta Pentti on kovin alistuvainen ja helppo käsitellä. Pentti opettelee mielellään uutta, mutta jos asia on liian vaikea, ei se oikein jaksa vähän ajan kuluttua enää yrittää. Silloin on parempi jättää asia sikseen ja yrittää joku toinen kerta uudelleen. Välillä Pentin kanssa touhutessa tuntuu ettei sen päässä liiku mitään, se on joskus hyvin hidasälyinen kaveri!

Hoitotoimenpiteiden ajaksi Pentti kannattaa sitaista ainakin löysästi kiinni, niin molemmilla on mukavampaa. Pentti ei varsinaisesti välitä harjailusta, vaan se keksisi mielummin kaikkea muuta mukavaa puuhaa, välttääkseen paikallaan seisoskeluun johtavan harjauksen. Sen sijaan muista hellyydenosoituksista, kuten rapsutteluista, taputteluista, haleista ja lepertelystä Pentti pitää yli kaiken. Kaiken lisäksi Pentti on tallin parhaimpia kuuntelijoita, jos sinulla on suruja. Ori voi seistä napottaa myötätuntoinen ilme kasvoillaan vaikka tuntikausia, hörähtelee välillä pehmeästi ja on muutenkin kovin herttaista poikaa. Kummasti herttainen poika kuitenkin katoaa, kun tartut kumisukaan ja erityisesti kun viet sen pojan mahan alle. Siitä huolimatta, että luulisi Pentin jo tietävän että kuralammikoissa kieriskely johtaa kumisualla rahnuttamiseen, se pyörii kura-aikaan pahimmissa ryteköissä mitkä se löytää. Pentti on oikea herrasmies kavioita puhdistaessa ja se nostaa koipensa ilmaan pelkästä käskystä ("Nosta.") Nuorempana orina Pentti ei sietänyt lainkaan jouhien selvittelyä, vaan osoitti närkästyksensä potkimalla karsinan seiniä ja näykkimällä ihmistä päin. Onneksi ori tuli iän myötä järkiinsä, ja nykyään pojan lettiin saa koskea kuka vaan, eikä se pistä pahakseen vaikka vähän nipistäisikin.
Pentti ei liiemmin välitä vedestä, ei uidessa, ei pestessä. Uimaan se ei aina lähtisi, korkeintaan kahlailee, ellei ole aivan tukahduttavan kuuma keli. Pesupaikalle mennessä se ei pahemmin pistä hanttiin, saattaa vähän protestoida luimistelemalla, mutta tulee silti asiallisesti boksiin. Normaali Pentti pesupaikalla on hitusen luimisteleva, mahdollisimman tympeältä näyttävä. Se kuitenkin seisoo koko pesun ajan tarkasti paikoillaan.
Pentti on helppo tapaus varustaa, joko se on niin hömelöllä tuulella, ettei edes tajua kun varusteet on jo päällä, tai sitten se on niin menohaluissaan, että äkkiä varusteet päälle ja liikkumaan. Pentti ei ole oikeastaan koskaan pullistellut, tiedä osaako se edes. Välillä se saattaa ajattelemattomuuttaan nostaa päänsä taivaisiin, mutta useimmiten se on avaamassa suutaan kuolaimille. Suojia tai pinteleitä laitettaessa Pentti voi aluksi tarjota koiven nostamista, vaikkei käskysanaa sanoisikaan. Tällöin on heti kiellettävä, ettei Pentti opi tarjoamaan kaviotaan aina väärään aikaan.

Alkuverkassa Pentti on aina kovin kömpelön oloinen, ori kompastelee kokoajan jalkoihinsa ja ratsastaja saa pelätä, että milloin ollaan nurin. Pentti ei kuitenkaan, onneksi, ole kaatunut kuin muutaman kerran. Jos Penttiä ratsastaa liian kovalla kädellä, alkaa se vastaiskuksi painamaan kädelle ja kulkemaan etupainoisena. Kevyet avut riittävät hyvin ja niillä oripoika toimii ehdottomasti paremmin.
Pentillä on erityisen tasaiset askeleet, käynti ja ravi ovat hyvin helppoja istua. Pentin käymäaskel saattaa usein alkutreenistä olla kovin velttoa, mutta harjoituksilla siihen saa reippautta ja tahdikkuutta. Ravissa on tärkeää pitää kädet visusti paikoillaan, toki koko ratsastuksen ajan, muuten Pentti rupeaa venkoilemaan omiaan ja sen jälkeen kunnollisen ratsastusfiiliksen saaminen ponskille vaatii rutkasti töitä. Monet ratsastajat valittavat Pentin laukkaa inhottavaksi, vaikka ulkopuolisen silmissä laukka näyttää aivan tavalliselta. Hyvin viritettynä Pentillä on lennokkaat, reippaat askeleet, jotka ovat hyvin näyttäviä.
Pentti keskittyy mielellään kouluratsastuksen kiemuroihin, ori nauttii silmin nähden siitä, kun se saa esitellä taitojaan. Uusien asioiden opetteluun orilla ei enää vanhemmiten riitä hirveästi kärsivällisyyttä, vaan uudet asiat pitää opetella pikku pätkissä ottaen väliin aina sellaisia asioita, jotka se jo hallitsee. Pentin ehdottomiin bravuureihin kuuluvat lisäykset ja laukanvaihdot. Huolimatta koulutustasostaan, Pentti hallitsee laukanvaihdon joka toisella askeleella. Vaikeinta Pentille ovat siirtymiset ripeämpään askellajiin, ori tahtoo aina olla ratsastajansa pyyntöjä muutaman askeleen jäljessä. Erityisesti peruutuksesta suoraan raviin lähteminen on vaikeaa. Pentillä ennenkin ratsastanut ja tämän huomannut osaa kuitenkin varautua tähän esimerkiksi koulukilpailuissa. Hidastukset sen sijaan sujuvat kuin tanssi ja kumma kyllä, Pentti osaa siirtyä miltei suoraan ravista peruutukseen, muttei toisin päin.

Esteet ovat Pentin heiniä ehdottomasti vauhdin ja vaaratilanteiden takia. Tästä on toki haittaa siinä määrin, että kun tarvitsisi suorittaa esteitä "varmasti yli"-tekniikalla, saa Penttiä komentaa ihan tosissaan. Joskus se jopa protestoi pukittelemalla ja kieltämällä, jos ratsastaja rajoittaa sen menoa liikaa. Ori on kuitenkin osaava estepolle, ja periaatteessa sille ei tarvitse näyttää kuin oikea este ja Pentti ylittää sen korkealta ja kovaa. Käytännössähän tämä tarkoittaa myös vauhdin hiljentämistä, sillä muuten Pentti painaa radan täysiä läpi ja ohjaaminenkin voi loppupäässä olla vaikeaa, vauhti kun kiihtyy kokoajan. Pentti on hyvin rohkea ja rehellinen hyppääjä, joka yrittää miltei aina yli, oli lähestyminen kuinka heikko tahansa. Useimmiten yli päästäänkin, sen verran ponnua herralta löytyy. Jos Pentin kanssa selvittää perusradan kunnialla, ollaan uusinnassa todella vahvoilla. Nopeat käännökset ja kova vauhti sopivat Pentille paremmin kuin hyvin. Tiukan uusinnan jälkeen sitä voi tosin olla kovin vaikea saada rauhoittumaan kunniakierrosta varten, sekin suoritettaisiin mielellään täydessä vauhdissa!
Maastoesteillä Pentti on onneksi rauhallisempi, osaa katsoa jalkoihinsa ja arvioida vauhdin sen mukaan. Lisäksi maastossa Pentti kuuntelee ratsastajaansa huomattavasti paremmin sekä suunnan, vauhdin että askellajin puitteissa. Oikeastaan Pentti on varsin mukava maastoratsu, se tykkää mennä hissukseen ja kuunnella luonnon ääniä tai juosta kovaa laukkakisassa muita vastaan. Rautias ei säiky juuri mitään, vain tuhatta ja sataa ohi ajavat autot, varsinkin kuorma-autot ja muut isommat ajovehkeet voivat saada orin säpsymään, mutta siltikään se harvoin lähtee pää viidentenä jalkana karkuun.

Pentti on, hämmästyttävää kyllä, kisatilanteessa huomattavasti rauhallisempi ja paremmin hallinnassa, kuin mitä kotona. Ehkäpä vieras ympäristö ja suuri yleisö saa Pentin näyttämään parhaat puolensa. Suorituksen jälkeen, varsinkin kun ollaan pakkautumassa taas autoon, voi normaalia penttimäistä käytöstä ilmeentyä. Pentti matkustaisi mielummin yksin, ja sen lastaaminen voi olla hankalaa, jos autossa on jo joku. Pentti on siis syytä viedä traileriin ensimmäisenä, ja olla heti napakkana kieltämässä kun ori protestoi viereen tullutta kaveria vastaan. Ori voi potkiskella seiniä hetken, mutta viimeistään liikkeelle lähdettäessä se rauhoittuu ja alkaa mututstelemana heiniään.
Riippuen aivan päivästä Pentti toimii joko hyvin tai huonosti juoksuttaessa. Huonoina päivinä Pentti toimii välttävästi, siirtyy kyllä askellajista toiseen, mutta esimerkiksi laskee jatkuvasti ravista käyntiin. Täysin mahdotonta juoksutus ei ole, Penttiä vain tulee komentaa useammin. Hyvinä päivinä Pentti kulkee kuin unelma ja hallitsee siirtymiset ja pysähdykset pelkillä käskysanoilla. Juoksutusta enemmän irtohypytys on Pentille mieleen. Siinähän se saa nauttia vauhdista ja hypyistä, täysin omaan tahtiinsa. Pentti juoksee usein kujalle jo ennen aikojaan, eikä sitä tarvitse juuri hätyytellä. Irtohypytys onkin Pentin kohdalla ns. helppoa liikuntaa liikuttajan kannalta.

Muiden hevosten seurassa Pentti voi aluksi olla vähän pompotteleva, ja kiusata kaikkia, mutta kunhan se löytää oman paikkansa laumasta, sen voi huoletta laskea muiden hevosten joukkoon. Tammaseura saa tosin orin kuumumaan sen verran, että parempi pitää kaukana... Poikaporukassa kaikki menee paremmin.
Pentti lähtee mielellään tarhasta hakijan matkaan, oli se tuttu tai tuntematon. Laitumelta ori voi olla vaikeampi saada matkaan, siellä kun on tilaa kirmata ja kaikki kaveritkin on siellä. Tuttua hakijaa Pentti tulee kuitenkin aina vilkaisemaan, vaikka silloin tällöin voikin innostua juoksemaan karkuun. Taluttaessa Pentti kulkee nätisti vierellä, ei revi ruohotupsuille eikä kiirehdi turhia.
Eläinlääkärin kanssa kaikki on helppoa, kengittäjänkin, kunhan mukana on Pentille tuttu ihminen, edes näköpiirissä. Kengittäjän kanssa Penttiä ei kannata ihan kahdestaan jättää.

SUKUTAULU

SUKUSELVITYS

Hilavitkutin (isänisä) on 146cm rautias ja pientyypin edustajan. Nimi ei ihan korvia hivele, mutta vanhan sanonnan mukaan; ei nimi miestä pahenna. Tämän orin on kasvattanut Marita Leppänen (evm) ja omisti Ram. Ori asusti virtuaalitalli Viehättävässä. Tuttujen kesken "Pösse" oli koulupainotteinen ja koulutettu jopa Vaativa B:n tasolle. Kilpailuja kerkesi kiertämään pitkälle päälle toistasataa ja sijoituksia kertynyt myös mukava määrä. Ulkonäköäkin löytyi ja Pösse onkin palkittu näyttelyissä kahdesti irtoSERT:llä. Palkintokaapista löytyy myös Suomenhevosten Laatuarvostelun ja Yleislaatuarvostelun kakkospalkinnot. Jälkeläisiä orille jäi seitsemän. Menehtyi seitsemäntoistavuotiaana.

Pirun Morsian (isänemä) oli myös Marita Leppäsen (evm) kasvatti ja Ram:in omistuksessa Viehättävän tallilla. Tamma oli 154cm ja väriltään tummanruunikko. Koulupainotteinen, joka hallitsi jopa Vaativan A:n liikkeitä. Kilpailuja onkin tullut kierrettyä tämän kanssa huomattavasti ja sijoituksia karttunut, jonka seurauksena se on palkittu kouluratsastuslaatuarvostelussa toisella palkinnolla. Yleisesti Pirun Morsian on reipas ja miellyttämishaluinen suomenhevostamma. Suomenhevosten-, sekä yleislaatuarvostelussa palkittu toisella palkinnolla. Varsoi viisi jälkeläistä.

Hilavimma (isänisänisä) ei rakenteeltaan ollut mikään rakenneihme, mutta oli silti sangen kaunis liinakko pienhevonen. Vaikka näyttelyistä ei menestystä karttunut, niin hyvät kouluratsastusominaisuudet korvasivat tämän puutteen. Mitään kovin huimaa menestystä ei ori kuitenkaan saavuttanut, mutta ihan kohtuullisen määrän sijoituksia, jopa vaativista luokista.

Valekuva (isänisänemä ) ei kovin pitkää elämää saanut vietellä, kuin jo kaksitoistavuotiaana sairaus vei mukanaan. Yhden ihmisen ujo ja energinen pientyttö, hallitsi taitavasti kouluratsastuksen kiemurat, aina vaativiin liikkeisiin saakka. Nuoresta iästä huolimattaan kerkesi hän täyttämään palkintokaappia huimin tuloksin. Luonne ei aivan parhaimmasta päästä ollut, mutta kaunis ulkokuori löytyi ja tuomareilta sateli näyttelyissä rutkasti kehuja rakenteessa.

Pirun Ylpeys (isänemänisä) oli nimensä mukaan kasvattajansa ylpeydenaihe. Väriltään tummanrautias ja säkäkorkeudeltaan 154cm. Ylpeksi kutsuttu ori omasi hyvän rakenteen ja suomenhevosen monipuoliset taidot. Menestystä on haalittu alue- ja kansallisella tasolla. Esteratsastuksessa metrin radat ylittyvät ilmavasti kolistelematta ja kouluratsastuksessa menevät Vaativa B:n radat. Myös kenttäratsastuksen helpot luokat ovat miellyttäneet ja saatu ihan kärkipään tuloksia. Yleisesti hyväluonteinen Ylpe jätti jälkeensä kaksitoista jälkeläistä.

Kihlattu (isänemänemä) on Marita Leppäsen (evm) kasvattama ja omistama tummanrautias, hyvä rakenteine, 150cm kouluratsu. Omistajan mukaan Kihlattu on luonteeltaan hyvin eloisa, mutta vivahteikas. Herkkyyttä ja kiltteyttäkin löytyy ja tamma tulee hyvin juttuun kaikkien kanssa. Kouluratsastuksessa tämä parivaljakko on edennyt aivan kansalliselletasolle saakka. Estepuoli ei aivan yhtä hyvin ole hallussa, mutta pienet kilpailuluokat ovat tuoneet mukavasti vaihtelua arkeen. Jälkeläisiä varsonut yhteensä kolme.

Haavekuva AW (emä) on Haperon kasvattama ja omistama, menestynyt yleispainotteinen ratsu. Kotitallina toimii talli nimeltä Hengenvaara. Tamma on väriltään punarautias ja säkäkorkeudeltaan 154cn. Omistajan kertoman mukaan se on reipas suokkineito, joka ei haasteita pelkää ja ottaa kaiken uuden vastaan aina samalla hämmästyttävällä pirteydellä ja positiivisuudella. Se on ihmisystävällinen ja nauttii huomiosta. Tutummin kutsuttaen Haaveen palkintokaapista löytyy liuta palkintoja, SLA-I, YLA2, VPA1+, KRL-III sekä ERL-III. Rakenteellaan tamma on päässyt kantakirjaan kolmannella palkininnolla. Kouluratsastuksessa taidot yltävät Helppo A:n ohjelmaan ja esiteinä ylittyy metri ratana. Kilpailumenestystä kartutettu rutkasti.

Pikkukakkonen (emänisä ) on Lakeassa, Jenny K:n omistuksessa majaileva punarautias suomenpienhevosori. 146-senttiseltä komistukselta löytyy taitoa erityisesti esteille, joita se ratana hyppääkin jopa metrin. Julia Hulppasen kasvattama temperamenttinen ori on sijoittunut muutamia kertoja KRJ:n ja MEJ:n alaisissa kisoissa, sitäkin useammin ERJ:n alaisissa kisoissa. Nuoresta iästään huolimatta se onkin hyvin menestynyt, ja kisareissujen lisääntyessä varmasti myös maine ja sijoitusten määrä kasvaa. Näyttelyissä Kaapo on ansainnut tähän mennessä MVA-SERTin ja jalostussuosituksen. Kaapo on kantakirjattu kolmospalkinnolla. Luonteeltaan Kaapoksi kutsuttu on oriksi varsin kiltti, vaikka omaakin omat pikku metkunsa. Kovin ahne tämä pikkusuokki kuitenkin on. Ratsastaessa Kaapo on vähän reippaamman puoleinen, eikä oikein jaksa keskittyä koululiikkeisiin. Helpon C:n tasoiselta Kaapolta ei aina jarrutkaan löydy. Kuitenkin, kun orin saa hyvin viritettyä asemiin, luonnistuvat liikkeet siltä kuin vanhalta tekijältä. Esteillä Kaapo on tyttärensä tavoin innokas ja vauhdikas, hyppää mistä ja milloin vain. Maastovarmalla orilla on tällä hetkellä neljä jälkeläistä, jotka ovat menestyneet usealla taholla.

Kauneuden Koettelemus (emänemä) eli tutummin Kati on Haperon Arrowedàlissa asuva tummanruunikko suomenhevosneiti. 158 senttiä korkea tamma on hitusen ujo, mutta silti kaikille ystävällinen ja miellyttävä käsitellä. Ratsastaessa herkkä ja kuuliainen. Erityispisteet Kati saa pehmeistä askellajeista ja miellyttävistä hypyistä. Kati on yleispainotteinen, mutta silti paremmin menestynyt kouluratsastuksessa. Yhteensä sijoituksia on kymmeniä, eri lajeissa, ja rouvan kisaura sen kun vain jatkuu! Tamma onkin varsin kaunis näky koulukentillä, yrittäessään parhaansa ja ollessaan kuin yhtä ratsastajan kanssa. Perus este- ja kouluratsastuksen lisäksi Kati on kilpaillut kenttäratsastuksessa ja maastoesteillekin olisi tarkoitus tamman kanssa lähteä kokeilemaan onnea. Katilla on jälkeläisiä kaksi kappaletta, Haave ja Haaveen sisko Aamu. Näistä kahdesta neidosta Haave on vanhempi ja myös menestyneempi.

Huurre (emänisänisä) on evm-sukuinen suomenpienhevosori. Rautias pikkuhevonen asuu harrastehevosena yksityisellä tallilla Etelä-Suomessa, Anna Kallisen omistuksessa, seuranaan kaksi muuta suomenhevosta. 145-senttinen Huurre on todella lahjakas esteratsu ja se onkin menestynyt omistajansa kanssa suuremmissakin kilpailuissa. Huurre on vauhdikas ratsu, joka ei vauhtia ja vaaratilanteita pelkää. Tästä on suurta hyötyä esteradoilla, kunhan Huurre malttaisi kuunnella ratsastajaansa innoltaan. Maasta käsin ja erityisesti hoidettaessa Huurre on itse tyyneyden perikuva ja sitä voivat pienemmätkin hoitaa huoletta. Komea liinakko on pärjännyt myös näyttelyissä, minkä estekisojen palkintojen kalastelulta vain ehtii. Huurre on jo varsin menestyneiden kolmen ori- ja kahden tammavarsan isukki. Huurteen jo valmiiksi täyttä palkintokaappia täytetään vielä täysin voimin ja jälkikasvuakin tullaan varmasti näkemään menestyen kisakentillä.

Tytön Tyllerö (emänisänemä) eli Tytsi oli kiltti ja sympaattinen tamma ja viihtyi pienten shetlanninponien laumassa varsin hyvin, vaikka olikin niitä paljon suurempi. Ratsastaessa Tytsi oli laiskahko, sen omistaja sai todella tehdä töitä, jotta tamma liikkuisi kauniisti, saati ylittäisi esteitä. Ennen kuolemaansa kunnioitettavassa 29 vuoden iässä Tytsi ehti kiertää muutamia koulukisoja, kisailla pikkuponien kanssa laitumella ja jättää maailmaan kolme upeaa orivarsaa, joista Haaveen isä Kaapo on viimeisin ja ehdottomasti menestynein. Shetlanninponit jäivät kaipaamaan seurallista suokkineitiä, eikä sen tilalle hankittu, lähes yhtä hieno yksilö tule koskaan korvaamaan sitä.

Hallava (emäemänisä) oli hyvin komea tummanruunikko oripoika, jota nähtiin silloin tällöin este- ja koulukentillä, vaikkei se mikään himokisaajan kisapolle ollutkaan. Enemmän Nallen kanssa käytiin näyttelyissä ja siellä herra menestyikin hyvin. Luonteeltaan Nalle oli rohkea, vähän veitikkamainen tapaus, keksi jekkuja omistajansa pään menoksi. Joskus pojasta vilkahteli myös ne orimaiset piirteet. Ratsastaessa se oli reipas ja eteenpäin pyrkivä, mutta malttoi keskittyä tehtäviinsä. Nalle siirtyi jalostuskäyttöön 18-vuotiaana ja nyt sen kymmenet jälkeläiset ihastuttavat ihmisiä ympäri Suomea. Nalle laukkasi vihreämmille niityille 26-vuotiaana, harmaahapsisena komistuksena.

Sisäinen Kauneus (emänemänemä) oli estekentillä hurmannut, maailmaa nähnyt ja kokenut tamma. Sissi on asunut niin Ruotsissa kuin muutaman vuoden Norjassakin. Kahdeksanvuotiaana se myytiin kuitenkin takaisin Suomeen, ja Suomessa sen kilpailuttaminen jatkui. Punarautias, 156-senttinen tamma kilpaili esteillä 80 ja 90 sentin luokissa ja koulussa jopa Vaativaa A:ta. Tähtipää oli hyvin kiltti ja pirteä tapaus, omasi tosin ratsastaessa melkoisesti itsepäisyyttä, jos selässä oli ratsastaja joka ei osannut tammaa komentaa. Sissi sai kisauransa jälkeen yhden jos toisenkin jälkeläisen, josta kaikki ovat päätyneet kisakentille. Valitettavasti Sissi menehtyi ähkyyn jo 18-vuotiaana.

(Isän puolen sukuselvitys alunperin © Jenny K)

JÄLKELÄISET

KISAKALENTERI

PÄIVÄKIRJA

Maastoilua 10.12. 2011, ratsastajana bonnie
Haperolla oli muita kiireitä tänään, ja olin lupautunut hoitamaan parin Hengenvaaran hevosen liikutuksen. Pentillä päätin mennä maastoilemaan, sillä ori oli kuulemma rauhallisempi siellä. Olin kyllä nähnyt, millaista hösellystä meno oli välillä kentällä mennessä, joten yllätyin positiivisesti miten leppoisa retkemme oli. Kuljimme pitkän reitin, joka kulki pienen pätkän rantaa pitkin, minkä jälkeen tuli pitkä laukkasuora. Annoin Pentin mennä sen pätkän omaa vauhtiaan, ja moottoria löytyikin melkoisesti. Jarrut pelittivät kiitolaukankin jälkeen, ja ravailimme ja kävelimme rauhassa loppumatkan. Pentti ei hätkähtänyt, vaikka vastaan tulikin koiranulkoiluttaja. Kun olimme melkein tallilla, alkoi sataa lunta. Jalkauduin tallipihassa, vein Pentin karsinaansa ja purin varusteet pois katsellen ikkunasta tihenevää lumisadetta. Tällä pojalla voisi vetäistä lenkin toistekin!

Kouluvalmennus 29.11. 2011, valmentajana Ficena
Pentti oli yllättävän virkeä heti alkuverryttelyissä, joka oli tietenkin ratsastajalle Haperolle hyvä juttu. Oria ei tarvinnut kokoajan patistaa eteenpäin vaan pystyttiin keskittymään myös ratsastajan asentoon ja apuihin. Muistuttelin Haperoa kevyistä käsistä ja ryhdistä. Alkuraveissa mentiin niin kauan, että Pentti oli täysin avuilla ja Hapero sai siihen kokoajan kontaktin avuillaan. Ravista tehtiin pysähtymisiä, jotka aluksi tulivat hieman viiveellä, mutta muutaman kerran jälkeen alkoi onnistua. Laukassa Pentti meinasi aluksi vain laukata eteenpäin tekemättä mitään sen enempää, Hapero kuitenkin kokoajan laittoi pakettia kasaan ja vähitellen laukka näytti hyvältä ja Pentti työskenteli rehellisemmin. Olin laittanut kentän toiseen päähän puomin, niin että puomi oli pääty-ympyrällä. Ratsukko laukkasi pääty-ympyrässä ja puomin kohdalla he tekivät laukanvaihdon. Ensimmäinen vaihto jouduttiin tekemään raviin siirtymisen kautta, sillä Pentti ei vaihtanut sitä suoraan laukasta. Muistuttelin Haperoa, että antaa selvät avut ja seuraan kerran kun ratsukko oli puomilla, laukka vaihtui. Vaihtoja tehtiin vielä pari, kunnes suunta vaihtui. Toiseen suuntaan laukka vaihtui heti ja muutaman vaihdon jälkeen siirryttiin ravin kautta välikäynteihin. Välikäyntien jälkeen Hapero keräsi taas ohjat ja aloitettiin peruutuksesta siirtymiset. Aluksi ratsukko otti yhden peruutuksen ja siitä käyntiin siirtymisen, se onnistui melko hyvin. Ratsukko otti vähän ravia ja sitten siirtyi käyntiin ja peruutti. Siirtyminen raviin oli hieman nihkeä, mutta ei siihen montaa käyntiaskelta tullut. Hapero herätteli Penttiä riittävästi ja näin seuraava siirtyminen oli huomattavasti parempi. Lopuksi ratsukko otti loppuravit ja kävelivät pitkin ohjin.

Estevalmennus 27.11. 2011, valmentajana Adrianne
Hapero ja Pentti astelivat molemmat hyväntuulisina maneesiin. Pentti oli todella näpsäkän näköinen suomenpienhevosori. Pyysin Haperoa käymään ratsaille ja nainen teki työtä käskettyä. Annoin ratsukolle luvan lähteä verryttelemään itsenäisesti (temponmuutokset ja siirtymiset), sillä aikaa, kun itse kokosin yksittäisen pystyesteen (arviolta 40cm korkea). Pian kaksikko tuli pystyesteen ravissa ja sitemmin laukassa. Kiinnitin aluksi huomiota Haperon myötäämiseen. Nainen ei antanut hevoselle ohjaa juuri ollenkaan, joten huomautin asiasta ja nainen paransi huimasti seuraavalla hypyllä. Parin korkeamman esteen (50cm/70cm) ratsukko sai luvan tulla esteradan (60cm/100cm) laukassa. Hevosen ohjaamisessa ilmeni vähän ongelmia ja Haperon tajuttua pidätteiden merkityksen, tuntuma hevosen suuhun rupesi löytymään ja pari viimeistä kierrosta radalla hipoivat täydellisyyttä.

Kouluratsastelua 14.10. 2011
Alkukäynneistä lähtien Pentti tuntui miellyttävältä ja askelsi reippaasti eteenpäin. Vielä muutaman kävelykierroksen jälkeen kokosin ohjat ja kannustin sen raviin. Ravissa tein runsaasti voltteja sekä askeleen lyhennyksiä ja pidennyksiä. Tarkoitukseni oli tänään treenata laukanvaihtoja. Jatkoin lämmittelyä pituushalkaisijalle tehtävällä kiemurauralla. Pentti tahtoi vähän kiihdytellä vauhtiaan, mutta kaaret saatiin suht onnistuneiksi siitä huolimatta. Vaihdettuani suunnan ratsastin vähän kahdeksikkoa ravissa. Lopulta tein samaa laukassa, vaihtaen laukan aina kahdeksikon keskellä. Hienosti Pentti hoksasi homman heti ja pian sainkin siirtyä tekemään laukanvaihtoja lävistäjällä. Taas tahtoi ori vähän spurttailla, mutta teki silti kuuliaisesti vaihdot aina pyytäessäni. Tyytyväisenä oriin saatoin aloittaa jäähdyttelyn ravissa ja lopulta käynnissä ennen talliin vientiä.

Estevalmennus 23.09. 2011, valmentajana Cenla
Hapero oli jo lämmitellyt Pentin valmiiksi, joten aloitimme heti laukkapuomeilla. Puomeja oli neljä ja ensin tultiin vasemmasta kierroksesta. Hapero sai pidettyä Pentin hyvin keskellä puomeja, ori näytti menevän hyvin kuolaimella ja tuntui muutenkin reippaalta. Kun muutama onnistunut kerta tähän suuntaan oltiin tultu, vaihdettiin oikeaan kierrokseen. Tähän suuntaan puomit kolisivat muutaman kerran, sillä Pentti ei nostanut koipiaan kunnolla ylöspäin. Käskin Haperoa pitämään pohkeet paremmin kiinni ja vaikka maiskuttamaan ennen puomeja. Seuraava kerta meni jo huomattavasti paremmin, joten vaihdettiin pieneen ristikkoon, joka oli korkeudeltaan noin 50cm. Sitä tultiin ensin laukassa oikeaan kierrokseen. Olin erittäin tyytyväinen Haperon esteistuntaan, hän istui hyvin ja myötäsi todella hyvin hypyssä. Pentti taas, tuntui oikein innokkaalta kaverilta, joka näytti hyppäävän mielellään. Kun ristikkoa oltiin menty molempiin suuntiin, se muuttui 60cm pystyesteeksi. Oli sen verran kuuma päivä, että ratsukko käveli viiden minuutin välikäynnit ja minä rakensin tällä välin lisää esteitä. Rakensin 80cm pystyjä kaksi kappaletta sekä muurin, joka lähenteli 90cm korkeutta. Hapero otti ohjat tuntumalle, ravaili muutaman ympyrän ja sitten nostettiin jälleen laukka. Ensin tultiin 70cm pysty, sitten 80cm pystyt peräkkäin ja sen jälkeen muuri. Muut esteet menivät hyvin, mutta muurille lähestyminen sujui vähän huonosti, koska Pentti hieman ihmetteli, että mistäs tommonen kummajainen on hänen reviirilleen ilmestynyt. Mutta ratsukko pääsi sen kuitenkin yli, pudottamatta. Hapero taputti oria, he laukkailivat hetken ja sillä välin minä korotin esteitä. Kaikki esteet, paitsi muuri, olivat metrin korkuisia. Sitten tultiin taas. Hapero ja Pentti suorittivat jokaisen esteen puhtaasti ja siihen oli hyvä lopettaa korkeampien esteiden pomppiminen. Loppuverkaksi otettiin muutama jumppasarja ristikoin, jonka jälkeen päästin ratsukon tekemään itsenäiset loppuverkat.

Kouluratsastusta 04.09. 2011, ratsastajana Tierra
Ratsastin tänään itse pentin valmennuksen. Ori oli todella levottomalla tuulella ja oli vaikeaa jo päästä kyytiin asti kun hevonen pyöri ja hyppeli paikallaan. Pääsin lopulta selkään ja aloitettiin alkulämmittelyt. Pentti yritti väistää aitaa ja kulmia ja näki mörköjä pensaassa. Ohjasin sen päättäväisesti aidan viereen ja seuraavasta pompusta ori sai maistaa napakan näpäytyksen raipastani. Pelleily tuntui loppuvan kertaiskusta ja ori rauhoittui kuuntelemaan mitä pyysin. Aluksi otettiin käynnissä tempoa lisää ja sainkin Pentin reipastumaan muutamien pyyntöjen jälkeen hieman. Pyysin ravia ja orilla meni hetki tajuta että mitä pitäisi tehdä. Nostin siis muutamia kertoja raveja pienien taukojen välein ja hiljalleen ori reagoi nopeammin. Laukannosto sujui sen sijaan yhtä surkeasti kuin Haperollakin aikaisemmalla valmennuksella. Harjoittelimme siis sitä ja muitakin eri askellajien vaihtoja jonkin aikaa, sillä se näyttää olevan orin suurin ongelma tällä hetkellä kilpailuita ajatellen. Harjoittelin helppo a radan liikkeitä lähes koko lopun tunnin ajan. Pentti kuunteli herkästi, reagoi loistavasti painoapuihin ja ei laittanut vastaan kuin alussa muutamia kertoja laukanvaihdoissa. Ei todellakaan juurikaan pahaa sanottavaa Pentistä, sillä se toimi lähes moitteetta alun pienen mietinnän jälkeen. Lopussa otettiin vielä askellajien vaihtoja ja muutama uusi liike orille, mutta ei kovin vaativaa. Loppuverryttelyksi kävimme kävelemässä pienen lenkin maastossa pitkin ohjin ja Pentti kulki ihailtavan rentona ja rauhallisena koko matkan. Todella lupsakka herrasmies!

Estevalmennus 02.09. 2011, valmentajana Tierra
Tänään Hapero oli jo lämmitellyt orin valmiiksi kun tulin paikalle. Pentti oli paljon virkummalla päällä ja Hapero oli ravipuomien avulla saanut sen kulkemaan ilmavammin ja astumaan enemmän alleen. Muutamien puolipidätteiden jälkeen ori vielä kokosi hieman paremmin itseään ja näytti oikein kunnon kouluratsulta. Tarkoitus oli kuitenkin mennä esteitä joten jatkettiin siitä mihin viimeksi jäätiin. Hapero oli selvästi tehnyt kotiläksynsä, sillä jo alun ristikoiden aikana hän hallitsi orin paremmin kuin viimeksi. Pentti kuunteli herkemmin ja muutaman ryntäysyrityksen jälkeen tyytyi kulkemaan ratsastajan määräämää tahtia häntä viuhtoen. Haperolla oli selvästi parempi ote Penttiin ja heti kun ori yritti karata, Hapero otti puolipidätteen ja muutaman voltin jonka jälkeen jatkettiin. Välillä otimme muutamia kiemurauria ja muita rauhoittaaksemme oria ja samalla että hevonen hieman venyisi kyljistä sillä se oli vähän jäykkä. Nostin esteet vielä täyteen mittaan ja otettiin rata. Pentti innostui näistä selvästi enemmän ja heitteli muutamia kiukkuisia pukkeja kun Hapero ei antanut sen mennä haluamaansa tahtia, mutta lopulta hyppäsi innokkaasti, reilulla varalla ja jalkoja varoen. That's what I wanted! Hienoa! Hieman Hapero pidätteli liikaa ennen estettä, näin korkeilla ei kärsi pidättää liikaa sillä muuten edessä on varmasti kieltäminen. Kuitenkin tulkitsit hevosta hienosti ja Pentti näytti nauttivan.

Estevalmennus 29.08. 2011, valmentajana Tierra
Jouduimme kiireideni vuoksi pitämään valmennuksen aamutuimaan. Penttiä ja Haperoa taisi kumpaakin hieman väsyttää vielä ja jouduin patistamaan parivaljakkoa reippaampaan tempoon. Pentti tuntui raahaavan jalkojaan maassa ja pääkin riippui kuin vanhalla muulilla. Kun Haperon sai hereille, saatiin myös Penttiin liikettä. Käynti oli vielä hieman velttoa ja vasta ravissa sait sen kasattua ja reagoimaan apuihin. Aloittelimme sarjoilla ja Pentti virkustui heti. Aluksi ori suorastaan loikki esteiden yli ja jouduin usein opastamaan Haperoa kuinka pidättää oria ja kasata se ilman että vie eteenpäin pyrkivyyden orilta. Muutamien harjoitusten jälkeen tulos oli jo hieman parempaa. Pentti ei syöksynyt pää viidentenä jalkana esteille tai loikkinut niitä kuin kenguru, mutta vieläkään en ollut täysin tyytyväinen siihen kuinka ohjasit sen esteille ja et ollut ihan vauhdissa mukana. Otin mukaan muutamia muitakin esteitä, kaikki vain puolen metrin korkuisia ja harjoittelimme niillä edelleen. Pentti kuumui koko ajan ja hieman ilmeisesti jopa pelkäsit että se lähtee käsistä, sillä pidätit sitä välillä liikaakin ennen esteitä ja ori kielsi pari helppoa tapausta. Otimme pienen käyntitauon ja keskityimme teoriassa siihen kuinka sinun tulisi lähestyä estettä Pentin tapaisella herkällä ja innokkaalla hevosella. Säilyttää tuntuma koko ajan, ei tarvitse ajaa eteen, mutta liika pidättäminen saa orin kieltämään. Riittää kun pitää hevosen tuntumalla ja hallitsee istunnalla liikaa vauhtia. Koitimme näillä keinoilla ja tulos oli huomattavasti parempi! Nostin esteet korkeammiksi ja sait Pentin rauhoittumaan esteiden välillä niin ettei se kaahaillut miten sattuun. Hieman näytti meno hurjalle välillä kun Pentti näytti kääntyvän paikallaan ja säntäsi heti seuraavalla esteelle, mutta sait sen nopsaan aina koottua uudelleen. Lopussakaan hyppytyyli ei ollut ihan puhtainta, mutta kuitenkin jo parempaa kuin alussa. Harjoittelemalla meno varmasti tasaantuu!

Kouluvalmennus 26.08. 2011, valmentajana Tierra
Ilta oli jo hämärtymässä kun pääsimme aloittamaan Pentin kouluvalmennuksen. Ori muka säpsyi pensaikon varjoja ja räsähdyksiä puissa hyppien sinne tänne. Parin napakan komennon jälkeen se jätti ylimäärä peeloilun ja alkoi keskittyä. Hieman se tuntui alkulämmittelyssä veltolta ja teimmekin jonkin aikaa töitä jotta ori myös käynnisssä astuisi alleen ja kulkisi reippaasti eteenpäin. Osaan hyvin ajaa Penttiä eteen, mutta et ilmeisesti ole vain tehnyt sitä ennen kunnolla, sillä ei tarvittu paljoa pyyntöjä ennen kuin ori kulki huomattavasti paremmin. Vai olisiko vain ollut pojalla hyvä päivä? Ravissa Pentti hieman yritti karkailla apujen alta ja kiemurrella uralla, mutta topakasti sait sen hallintaan ja kulkemaan paremmin. Varo ettet aseta hevosta uralla kumpaankaan suuntaan mikäli ette ole kääntymässä minnekään. Kulmissa taas Pentti yritti oikaista ja keskityimmekin tekemään ne kunnolla, jotta samalla saisi vähän oria taipumaan paremmin. Laukannosto meni hieman orilta aina ohi ja se nosti laukan vasta muutama askel apujen jälkeen. Tässä oli jälleen yksi harjoittelualue. Kun pyysin tehostamaan laukka-apuja raipalla ja tekemään kunnon puolipidätteen ennen nostoa, Pentti tuntui hoksaavan paremmin mistä oli kyse. Kokeiltiin muutamia kertoja ilman raippaa ja vain selkeällä puolipidätteellä ja sen jälkeen voimakkailla avuilla ja Pentti nostikin paljon nopeammin laukan. Laukkaympyrä oli myös hieman haastava orille jostain syystä, varsinkin oikeaan suuntaan. Syynä voi olla sen lievä kankeus ja epätasapaino, johon voit auttaa kunnon alkuverryttelyllä ja ratsastamalla selkeästi ja näyttämällä suunnan hyvin. Loppua kohti Pentti oli paljon valppaampi ja tuntui odottavan koko ajan seuraavaa käskyä. Lopussa vielä harjoittelimme muutamia uusia liikkeitä orille, kuten etu- ja takaosakäännöksiä sekä piruettia. Pentti tuntui vain nauttivan tällaisesta uudesta jutusta ja hörisi innokkaana. Ennen lopettamista vielä teimme muutamia nostoja käynnistä raviin, käynnistä laukkaan ja ravista laukkaan. Pentti suoritti nämä hyvin, vaikka parantamista toki olisi. Loppukäynneissä annettiin orin huilia ja rauhoittua ja kävimme hieman läpi valmennuksen sisältöä.

Estevalmennus 12.07. 2011, valmentajana Pierre
Pentti pärskähteli ja tanssahteli lähes paikoillaan Haperon kavutessa kivanoloisen piensuokin selkään. Ori katseli innostuneena kentälle raahaamiani esteitä, taisi oripoika odottaa hyppäämään pääsyä ihan tosissaan. Treenaisimme ihan helppoja yksittäisiä esteitä tällä kertaa, lämpötilakin lähenteli +22 astetta joten päätimme ottaa rauhallisesti tänään vaikka Pentillä olisikin varmasti menohaluja. Pälpätin Haperolle kentän laidalta mitä tekisimme tänään, tämän ohjatessa Penttiä kunnolla kulmiin. Taisi Penttikin olla sitä mieltä ettei noihin kulmiin nyt aina niin tarkasti ole mentävä, varsinkaan näin kuumalla kelillä. Ratsukko ottaisi pari kertaa 80cm:n pystyesteen kuin lämmittelyesteenä, jonka jälkeen siirrytään korkeimpien esteiden pariin. Pentti ravasi kaula sievästi, vai pitäisikö sanoa komeasti kun ori kyseessä, kaarella.
Hapero ohjasi Pentin pientä ristikkoa kohti ja ori hyppäsi kepeästi sen yli. Ratsukko suuntasi nopeasti edessä häämöttävää pystyestettä. Hapero pidätti oria hieman ennen estettä, antaen kuitenkin lisää ohjaa hyppyä varten, jottei Pentin tarvitse hypärä kaula solmussa. Ratsukko otti pienet esteet vielä toiseenkin suuntaan, jotta ori saataisiin hyvin kuulolle. Kentällä odotti vielä muutama metrin este hyppäämistä. Pentti ampaisi nopeasti liikkelle heti luvan saatuaan ja lähestyi estettä harkitusti. Hyppy lähti juuri oikeasta kohdasta ja päättyi kauas esteen taakse; Pentiltä löytyy näköjään kapasiteettia korkeimpienkin esteiden pariin. Ratsukko lähestyi heti toista metrin estettä, tällä kertaa Pentti rajoitti hieman hypyn pituutta ja laskeutuminen onnistui täydellisesti. Ratsukko otti muutaman pienen verryttelyesteen ennen loppuverryttelyjen aloittamista.

Estevalmennus 04.07. 2011, valmentajana Vissy
Pentin estevalmennuksen vuoro. Hapero oli jo verryttelemässä raviverryttelyjä. Kun aloitimme, laitoin muutemia ravipuomeja maneesiin. Ensiksi Pentti hieman kolautteli jalkojaan puomeihin, mutta pienien eteenpäinajavien apujen jälkeen jaksoi nostella jalkojaan yli puomejen. Kokosin esteitä niin, että pitkällä kokorataleikkaalla oli kahden esteen sarjaeste, joista toinen oli okseri. Sitten kokosin vielä yhden yksittäisen esteen, joka voisi olla verryttely este. Kun aloitimme laukkatehtävät, Penttikin alkoi toden teolla innostumaan ja laukkasi melko reippaasti. Käskin Haperon hieman rauhoitella oria. Laukkaverryttelyjen jälkeen kokosin yksittäisestä esteestä aluksi ristikon ja käskin ratsukon tulla esteen hitaassa laukassa. Penttihän ei ajatellut tulla estettä hitaassa laukassa vaan rymisteli esteestä yli aikamoisella vauhdilla. Meno näytti melko hurjalta. Hyvin ori kuitenki hyppäsi. Seuraavaksi käskin tulla rauhallisessa ravissa. Ravissa sujui jo paremmin. Nostin esteen pystyksi ja käskin tulla hitaassa laukassa. Nimenomaan hitaassa. Tällä kertaa Pentti jaksoi odottaa estettä hyvin, joten pääsimme aloittamaan sarjaesteen hyppäämisen. Parilla ensimmäisellä kerralla Pentti ryntäsi esteiden välissä, mutta Haperon puolipidätteiden jälkeen jaksoi kuunnella välissäkin loppuun asti. Esteet luonnistuivat Pentiltä ja Haperolta erinomaisesti, eikä mitään erityisiä ongelmia ollut. Loppuverryttelyt ratsukko verryttelikin itsenäisesti.

IKÄÄNTYMINEN