21.1.2017
Näitä sivuja ei enää päivitetä - ne kuitenkin säilytetään varmuuden vuoksi tällä ilmaispalvelimella ja tallennettiin web archiveen.

Hevosen uusille sivuille TÄSTÄ
Päivitäthän linkkisi.


Talvitaru


Kuva: kuvat käytössä yksinoikeudella


Virallinen nimi: Talvitaru Kutsumanimi: Taru
Syntynyt, ikä: 12.12.2015, kts sivun alareuna Rotu: suomenhevonen
Sukupuoli: tamma Säkäkorkeus: 157cm
Väri: rautias Merkit: piirto, oej vsk
Omistaja: Hapero, VRL-06115 Asuinpaikka: Hengenvaara
Kasvattaja / tuoja: Railisen Tila, Suomi / Heljävirta Rekisterinumero: VH16-018-1592
Koulutustaso: HeA / 110cm / CIC1 / vaativa Painotus: yleispainotus



LUONNE


Talvitaru eli Taru muutti Hengenvaaraan yhdessä toisen Heljävirtaan kotia etsimään tulleen tamman kanssa. Kaksi tammaa ovat kuin vastakohtia toisilleen: toinen on muhkea tummaverikkö, toinen pitkäkoipinen vaaleaverikkö. Luonteeltaankin tammat ovat toistensa vastakohtia: tumma rauhallinen ja kiltti seuraponi, vaalea kipakka ja menevä häseltäjä. Taru on näistä vaaleampi ja selvästi haastavampi. Se on kyllä seurallinen ja viihtyy kaikkien seurassa, muttei aina ihan hallitse tammamaisia piirteitään ja vauhtiaan. Erityisesti nuoremmat ja leikkisämmät hevoset tulevat sen kanssa hyvin toimeen, vakavammat antavat sen kyllä kuulla kunniansa.

Vaikka Taru on hoitaessa aikamoinen sählä ja välillä vaikeasti hallittavissa, ei se koskaan tarkoita mitään pahaa. Se ei pure, potki tai tee muitakaan häijyjä asioita tahallaan, kunhan häseltää. Kavioiden puhdistus menee vielä kohtalaisesti, mutta kengittäminen on aina ollut haastava toimenpide Tarulle - se kun ei millään malttaisi pitää jalkaa ylhäällä niin kauaa. Onni on kärsivällinen kengittäjä. Eläinlääkäri ja hieroja ovat sen sijaan Tarulle ihan tuttuja ja helppoja juttuja. Varustaessa tamman kierrokset nousevat entisestään ja tässä kohtaa sitä saa jo komentaakin ihan kunnolla. Kaikesta pienestä säheltämisestä ei kannata aina sanoa, Taru on välillä tammapäivineen aika herkkä ottamaan nokkiinsa. Taluttaessa saa olla aika napakkana, ettei neiti lähde omille teilleen.

Ratsastaessa Tarun kanssa kaiken a ja o on oma rauhallisuus. Se kerää herkästi kierroksia ja alkaa väsäämään omia kuvioitaan eikä ratsastajan hermostuminen auta siihen lainkaan. Kärsivällisellä vaatimisella Tarusta kuoriutuu vallan miellyttävä ja osaava, reippaasti eteenpäinpyrkivä ja mielellään töitä tekevä ratsu. Se on tasaisen hyvä kaikessa, mutta erityistä kiitosta on saanut sen ravi, joka on varsin näyttävää ja säädeltävää. Se on muiltakin askellajeiltaan hieno. Maastossa tamma ei ole mikään rennoin kaveri, mutta mitä enemmän vauhtia, sitä vähemmän se kyttäilee menemään. Porukassa se on helpompi eikä säpsyile turhia.

Esteillä Taru innostuu entisestään ja jos ratsastaja ei ole tarkkana, vauhti kiihtyy kiihtymistään. Tamma hyppää erinomaisella tekniikalla oikeastaan kaiken mitä sen eteen tuo eikä se epäröi yrittää heikommallakaan lähestymisellä tai haastavissa paikoissa. En muista koska viimeksi tamma olisi kieltänyt tai väistänyt esteen, sillä se toden totta yrittää aina parhaansa yli. Erikoisesteet eivät ole varmalla ratsastajalla mikään ongelma. Maastoesteillä Taru viihtyy erinomaisesti ja rennon köpöttelymaaston vihreistä miehistä ei ole tietoakaan, kun porskutetaan eteenpäin. Valjakkoajoon Taru on koulutettu vasta myöhemmällä iällä, mutta ennen sitä sen kanssa oltiin tehty paljon töitä ohjasajaen ja tehdään edelleen. Ajaessa tamma on miellyttävän energinen ja pienten alkukankeuksien jälkeen myös kuuliainen ja herkkä. Se pärjää tasaisen varmasti kaikilla osa-alueilla, joskin tarkkuuskokeen vauhti voi välillä mennä jo vähän yli ja sählääminen on jälleen taattu.

Vieraissa paikoissa Taru peilaa vahvasti ihmisten mielialaa ja siksi kisatilanteessa se saattaa olla hyvinkin levoton. Verkassa voi olla vaikea saada se keskittymään työntekoon, jos ratsastajaa jännittää kauheasti. Kunhan kuski muistaa hengittää, menee suorituskin varmasti hyvin. Traileriin Taru ei mene kovin mielellään, mutta viimeistään kun takaa autetaan liinoilla, menee tamma nätisti koppiin. Matkustaessa se voi olla levoton, mutta rauhallinen kaveri auttaa.


SUKUTAULU


Isä: Vailan Eepos evm
sh, vkk, sk 153cm
HeA / 110cm / helppo
Ii: Eevert evm
sh, vkk, sk 155cm
Iii: Hulabaloo evm
sh, m, sk 152cm
Iie: Palmikko evm
sh, vkk, sk 155cm
Ie: Vaila-Laila evm
sh, rn, sk 152cm
Iei: Hattutemppu evm
sh, mrn, sk 150cm
Iee: Vähän Vajaa evm
sh, trt, sk 156cm
Emä: Talventaika evm
sh, rt, sk 151cm
VaB / 90cm / tutustumisluokka / noviisi
Ei: Mysteeri evm
sh, rn, sk 152cm
Eii: Mustavalkoinen evm
sh, m, sk 152cm
Eie: Päiväperho evm
sh, rn, sk 152cm
Ee: Talvi-Ihme evm
sh, rt, sk 150cm
Eei: Takatalvi evm
sh, rt, sk 156cm
Eee: Sanasepitys evm
sh, km, sk 154cm


SUKUSELVITYS


Tarun suku on hyvin vaikea tiivistää mihinkään "pähkinänkuoressa"-tyyppiseen ratkaisuun. Isän puolelta löytyy erityisesti kenttämestareita, mutta myös koulu- ja estetaitureita - unohtamatta ihan kaikissa kolmessa lajissa pärjänneitä monitoimihevosia. Emän puolella sen sijaan on enemmän valjakkohevosia, mutta sieltäkin löytyy Tarun kaltaisia jopa neljän lajin taitajia. Yleistä suvussa on pienikokoisuus ja näyttävät liikkeet. Erikoisuutena on isän puolen suvussa, isänisänemältä periytyvä voikkous, jota toki Tarullekin oltaisiin toivottu. Tarun suvussa on pyritty yhdistämään laadukkaita monitoimihevosia, ja tunnettua isää vastapainottamaan ollaan valittu vähemmän käytetty emä.


Tarun isä Vailan Eepos on edelleen Etelä-Suomessa aktiivisesti vaikuttava ori. Eepokseksi kutsuttu, komea voikko ori viettää eläkepäiviään lähinnä jalostuspuuhissa ja oloneuvoksena. Sillä ei korkean ikänsä (24 vuotta) ja pienien jalkavaivojen vuoksi ratsasteta enää kovin rankasti, mutta sitäkin säännöllisemmin, jotta herra pysyy virkeänä. Komean ulkomuotonsa ja näyttelymenestyksensä lisäksi Eepos on saanut paljon kiitosta esteradalla. Huonosti se ei ole pärjännyt koulukilpailuissakaan, mutta orilla on puhdas estehevosen sydän. Se oli haastava ratsastettava, mutta teki sen erinomaisesti ja nautti siitä. Kouluradalla Eepos pärjäsi herkkyytensä ja hienon ravinsa myötä. Arjessa 153-senttinen tukkajumala ei aiheuttanut ongelmia ja oli jokaisen määrätietoisen ihmisen käsiteltävissä. Tähän päivään mennessä ori on saanut kaksikymmentä jälkeläistä: 12 tammaa ja 8 oria.

Eevert, Tarun isänisä, oli niin ikään voikko suomenhevosori, jolta korkeutta löytyi 155 senttiä. Eevert kilpaili monipuolisesti niin kenttäkilpailuissa kuin yksittäisissä este- ja koulukilpailuissakin. Se menestyi erinomaisesti tasapainoisuutensa vuoksi: se ei ollut erinomaisen hyvä missään, mutta keskiverto hyvä suorittaja kaikilla osa-alueilla. Erikoisen värinsä, menestyksensä ja mahtavan luonteensa myötä Eevert oli suosittu jalostusori ja sai aikanaan yli kolmekymmentä jälkeläistä, joista useimmat perivät sen hyvät puolet. Eevert nimittäin oli oikea herrasmies, joka arjessa oli helppo ja vaivaton, mutta tosi tilanteessa siitä löytyi kilpahevosen säpäkkyyttä. Se lopetettiin kunnioitettavassa 25 vuoden iässä vanhuuden vaivojen vuoksi.

Hulabaloo on Tarun isän puolen suvun ainut valjakkotaitaja. Orin uran kohokohta oli ehdottomasti yksilövaljakon SM-kulta. Huliksi kutsuttu, pienikokoinen musta ori oli melko ailahtelevainen luonteensa ja sitä kautta menestyksensä kanssa. Parhaimmillaan se oli mitä herkin ja mukavin hevosystävä, pahimmillaan jäkittävä ja kaikessa vastaan laittava muuli. Hupi ei ollut se suosituin jalostusori, mutta se sai kolme hienoa ja menestyvää varsaa ennen menehtymistään 28-vuotiaana.

Palmikko eli Tarun sukuun voikkogeenin tuonut suomenhevostamma ei paljon muiden mielipiteistä välittänyt. Se oli omanarvontuntoinen ja kipakka tamma, jonka kanssa saivat aremmat pitää varansa. Se oli kuitenkin erinomaisen menestyvä ja tuttujen ihmisten käsissä jopa hallittavissa. Ei ollut lajia, jossa Palmikko ei olisi menestynyt: se pärjäsi näyttelyissä, koulukisoissa, estekisoissa ja jopa rankoissa kenttäkilpailuissa. Eläkepäivikseen 155-senttinen tamma muutti pienehkölle maalaistallille yksityishevoseksi ja rauhoittui siellä aika tavalla. Sitä ennen se ehti kuitenkin saada kuusi hienoa orivarsaa!

Vaila-Laila on Tarun isänemä ja omalla tavallaan hyvin haastava tamma. Se ei tullut muiden hevosten kanssa toimeen ja oli jopa vihamielinen, vaikka ihmisille se oli oikea kullanmussu. Sen raivo muita hevosia kohtaan paheni ensimmäisen ja ainoan varsan jälkeen ja se jouduttiin erottamaan siitäkin, jottei se opettaisi varsalleensakin pahaa asennetta. Lailan kanssa ei nuoruusvuosien jälkeen kilpailtu vaan se vietti harrastehevosen elämää pienellä tallilla. Ajan kanssa se sopeutui tallin muihin hevosiin ja arki rullasi helposti, mutta uusia hevosia varsinkaan uusissa paikoissa se ei sietänyt. Tammalla oli kuitenkin laadukkaat askeleet ja hyvä hyppykapasiteetti ja se sopi laadukkaaseen harrastamiseen erinomaisesti. Laila lopetettiin 16-vuotiaana sen omistajan sairastuessa pahasti - tammaa ei haluttu enää kiusata muutoksilla.

Hattutemppu on yksityisen kasvattajan ensimmäinen varsa, jonka elämässä ehti tapahtua paljon. Sen piti jäädä kasvattajalleen, mutta sen osoittautuessa oriksi ja kaiken lisäksi melko kiivasluonteiseksi, sen kasvattaja näki paremmaksi myydä sen eteenpäin. Potentiaalia osoittanut ori päätyi ensin kilparatsastajalle ja se menestyikin kohtalaisen hyvin esteradoilla. Hattutemppu kuitenkin loukkaantui ja sen kilpaura oli ohi, jonka jälkeen se ruunattiin ja tasantuneen luonteensa myötä se siirtyi tekemään rauhaksiin tunteja ratsastuskoululle. Sen nuoruusiällä saadut kolme varsaa jäivätkin siis sen ainokaisiksi.

Vähän Vajaa ei vastaa nimeänsä lainkaan. Vajikseksi kutsuttu tummanrautias tamma oli mitä kiltein ja herttaisin hevoseläin, jonka kanssa elämä oli tasaista ruusuilla tanssimista. Tamma oli oikea pikkuluokkien rusettihai - se kuljetti ratsastajansa maaliin aina ja sataprosenttisen täysillä. Isompiin luokkiin sillä ei riittänyt kapasiteetti, mutta näyttelyissä se menestyi isoissakin kinkereissä. Vajis astutettiin nuoruusvuosinaan kerran ja vanhemmalla iällä vielä kahdesti, ja maailmaan putkahti kolme tammavarsaa. Yhden niistä kohtalo on jo edelle, kaksi muuta päätyivät emänsä tavoin kilpailemaan pikkuluokkiin. Vajis lopetettiin 28-vuotiaana.


Tarun emä Talventaika on niitä edellä mainittuja monitoimihevosia. Taikana tunnettu tamma kilpailee kaikissa neljässä lajissa eikä edes erityisen matalalla tasolla. Nyt vanhemmalla iällä se ei kierrä kilpailuja enää niin aktiivisesti, mutta aina mammalomiensa välillä se saattaa käydä nappaamassa muutaman ruusukkeen helpommista luokista. Näyttelymenestystä raudikolle ei suotu, vaikka se onkin varsin herttainen ilmestys liinajouhineen, tähtineen ja korkeine sukkineen. Luonteeltaan Taika on aika stereotyyppinen suomenhevonen: se on kiltti, mutta vähän jääräpäinen ja yksinkertainen, ratsastaessa se on reipas ja herkkä, varsinkin esteillä hyvin kuumuvainen. Taru on Taikan ensimmäinen jälkeläinen, jonka se sai jo ennen kilpauraansa, sen jälkeen Taikalle on suotu kolme muutakin varsaa. Tällä hetkellä maailmaa matkannut ja omistajia vaihtanut tamma ihastuttaa kasvattajaansa keskisuurella yksityistallilla Etelä-Suomessa eikä vanhuuskaan vielä paina!

Mysteeri eli Tarun emänisä elelee Talventaikan kanssa samalla yksityistallilla viettäen siellä eläkepäiviään ja toimien parempana harrastehevosena. Myssyllä alkaa jo ikä painaa, mutta se jaksaa edelleen innostua peltolaukoista. Nuorempana ruunikko ori esiintyi vahvasti koulukisoissa ja sai erittäin paljon kiitosta hienoista liikkeistään. Jälkeläisiä orilla on tehty vain kuusi ennen ruunausta, mutta ne ovat sitäkin laadukkaampia ja tarkasti harkittuja. Perusluonteeltaan Myssy on aika riehakas ikuisuuslapsi, joka on kiinnostunut kaikesta ja aina mielellään lähdössä hommiin - tekejälle kuitenkin sattuu ja Myssy on saanut sitä kautta lempinimen Eemeli.

Mustavalkoinen oli juurikin sitä, mitä nimi kertoo. Hyvin simppeli oriherra, jonka kanssa arki sujui moitteetta niin kauan kuin rutiinit säilyivät. Uudet tilanteet stressasivat sitä, mutta vanhemmiten ja ruunauksen myötä se rauhoittui ja alkoi väläytellä erinomaista kapasiteettia kenttäkisoissa. Hulppean menestyneen sukunsa vuoksi siitä oltiin otettu pakasteita talteen ja Mustis onkin kymmenen varsan isä: kahdeksan oria ja kaksi, sen tavoin mustaa, tammaa. Ori lopetettiin pahan ähkyn myötä parikymppisenä.

Päiväperhoa parempaa tammaa ei ollut. Se oli kiltti, ongelmaton, aina terve ja kapasiteettia oli vaikka muille jakaa. Se menestyi erinomaisesti lajissa kuin lajissa ja sen kilpaura venyikin pitkäksi. Siitostammaksi siirryttyään se ehti saada vain kaksi varsaa ennen kuin se rajulla ukonilmalla panikoidessaan onnistui telomaan itsensä karsinassa niin pahasti, että se jouduttiin lopettamaan.

Talvi-Ihme, Tarun emänemä, oli valjakkoajoon painottunut, suhteellisen pienikokoinen tamma. Ihme menestyi laajasti sekä yksilö- että pariluokissa ja käväisi se muutaman hienon arvostelun nappaamassa näyttelyistäkin. Kauniin ulkomuodon ja menestyksen kulissin takana oli kuitenkin pikku pirunen, joka rakasti ruokaa lähes yhtä paljon kuin itseään, oli kipakka käsitellä ja joka aiheutti isohkolla kotitallillaan enemmän harmia kuin kaikki muut hevoset yhteensä. Vanhemmiten tamma siirtyi siitokseen ja kun reissaaminen väheni, vilkastui se entisestään... Mahdoton tapaus! Ihme jouduttiin lopettamaan vasta 27 vuoden iässä, kun hampaat eivät pysyneet enää mielen ja kropan perässä. Tamman kuusi jälkeläistä perivät kaikki siltä liinajouhet ja suuret valkeat merkit.

Takatalvi oli niin ikään monitoimihevonen, joka valloitti kisakenttiä kaikkien neljän lajin parissa, mutta sen lisäksi se oli juossut kilpaa nuoruusvuosinaan - huonosti tosin. Taseeksi kutsuttu ori oli ehdottomasti parhaimmillaan kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa, jossa sen näyttävät liikkeet pääsivät oikeuksiinsa. Turhan herkkis se ei ollut, vaan ennemmin väkisin vaikka läpi harmaan kiven -tyyppinen raudikko. Oria käytettiin maltillisesti jalostukseen ja se jätti jälkeensä kolme ori- ja kolme tammavarsaa. Tase lopettettiin kotitallillaan vanhuuden vaivojen vuoksi 20-vuotissyksynään.

Sanasepitys oli kuvankaunis, kimo tamma, joka ei loistanut kisakentillä, mutta jonka ominta alaa olivat näyttelyt. Salli vietti pääasiassa koko elämänsä vain mammalomaa ja se olikin erinomainen äitihahmo niin omille kuin muidenkin varsoille. Se oli lempeä ja kärsivällinen, mutta piti lapset ruodussa. Se sai kahdeksan varsaa maltillisella varsottamisella ja niiden välillä se piti tallin laumassa jöötä ja mennä puksutteli menemään pitkin maita ja mantuja maailman turvallisimpana maastoratsuna. Rento elämäntapa ja leppoisa asenne kantoi pitkälle ja Salli nukkhti ikiuneen vasta 32-vuotiaana omassa karsinassaan.


JÄLKELÄISET


isä // syntymäpvm // omistaja // o./t. varsa
Kiertolainen // 10.08.2016 // tvisha (VRL-01671) // o. Hengenvaaran Karkulainen
Ekoteko // 01.10.2016 // Cannabia (VRL-00033) // t. Hengenvaaran Satu
Aatteenkätkijä // 01.10.2016 // Tuulia T. (VRL-00084) // o. Hengenvaaran Takatalvi
Surumurros // 03.11.2016 // Hapero (VRL-06115) // t. Hengenvaaran Talvikki


KISAKALENTERI



KRJ, vain sijoitukset merkitty, 40 kpl.

23.07.2016 // KRJ/Helppo A // Hengenvaara // 3/40 //
23.07.2016 // KRJ/Helppo A // Hengenvaara // 2/40 //
24.07.2016 // KRJ/Helppo A // Hengenvaara // 5/40 //
25.07.2016 // KRJ/Helppo A // Hengenvaara // 6/40 //
28.07.2016 // KRJ/Helppo A // Hengenvaara // 4/40 //
30.07.2016 // KRJ/Helppo A // Hengenvaara // 4/40 //
30.07.2016 // KRJ/Helppo A // Hengenvaara // 1/40 //
01.09.2016 // KRJ/Helppo A // Pikkupellon talli // 2/40 //
02.09.2016 // KRJ/Helppo A // Pikkupellon talli // 2/40 //
04.09.2016 // KRJ/Helppo A // Pikkupellon talli // 3/40 //
23.08.2016 // KRJ/Helppo B // Yentel Ponies // 4/30 //
24.08.2016 // KRJ/Helppo B // Yentel Ponies // 2/30 //
25.08.2016 // KRJ/Helppo B // Yentel Ponies // 1/30 //
26.08.2016 // KRJ/Helppo A // Fiktio // 5/40 //
27.08.2016 // KRJ/Helppo B // Yentel Ponies // 1/30 //
31.08.2016 // KRJ/Helppo A // Fiktio // 4/40 //
02.09.2016 // KRJ/Helppo A // Turha // 1/40 //
03.09.2016 // KRJ/Helppo A // Vähäpellon Ratsutila // 2/30 //
04.09.2016 // KRJ/Helppo A // Ros Cirein // 3/40 //
04.09.2016 // KRJ/Helppo A // Vähäpellon Ratsutila // 5/30 //
06.09.2016 // KRJ/Helppo A // Turha // 5/40 //
06.09.2016 // KRJ/Helppo A // Vähäpellon Ratsutila // 1/30 //
07.09.2016 // KRJ/Helppo A // Turha // 2/40 //
07.09.2016 // KRJ/Helppo A // Ros Cirein // 5/40 //
09.09.2016 // KRJ/Helppo A // Turha // 5/40 //
09.09.2016 // KRJ/Helppo A // Turha // 1/40 //
10.09.2016 // KRJ/Helppo A // Ros Cirein // 4/40 //
13.09.2016 // KRJ/Helppo A // Ros Cirein // 2/30 //
16.09.2016 // KRJ/Helppo A // Ros Cirein // 3/30 //
11.09.2016 // KRJ/Helppo A // Vehkakorpi // 1/40 //
15.09.2016 // KRJ/Helppo A // Vehkakorpi // 3/40 //
16.09.2016 // KRJ/Helppo A // Vehkakorpi // 1/40 //
23.09.2016 // KRJ/Helppo A // Hortensia // 3/40 //
23.09.2016 // KRJ/Helppo A // Mörkövaara // 2/30 //
26.09.2016 // KRJ/Helppo A // Mörkövaara // 1/30 //
27.09.2016 // KRJ/Helppo A // Hortensia // 6/40 //
27.09.2016 // KRJ/Helppo A // Hortensia // 5/40 //
28.09.2016 // KRJ/Helppo A // Mörkövaara // 2/30 //
29.09.2016 // KRJ/Helppo A // Hortensia // 2/40 //
30.09.2016 // KRJ/Helppo A // Mörkövaara // 5/30 //


ERJ, vain sijoitukset merkitty, 41 kpl.

02.09.2016 // ERJ/110cm // Ros Cirein // 1/40 //
02.09.2016 // ERJ/110cm // Ros Cirein // 6/40 //
04.09.2016 // ERJ/110cm // Ros Cirein // 2/40 //
07.09.2016 // ERJ/110cm // Ros Cirein // 6/40 //
10.09.2016 // ERJ/110cm // Ros Cirein // 3/40 //
11.09.2016 // ERJ/110cm // Ros Cirein // 6/40 //
15.09.2016 // ERJ/110cm // Ros Cirein // 6/40 //
16.09.2016 // ERJ/110cm // Hengenvaara // 1/50 //
17.09.2016 // ERJ/110cm // Hengenvaara // 3/50 //
17.09.2016 // ERJ/110cm // Ros Cirein // 1/40 //
18.09.2016 // ERJ/110cm // Ros Cirein // 3/40 //
18.09.2016 // ERJ/110cm // Ros Cirein // 6/40 //
22.09.2016 // ERJ/110cm // Hortensia // 6/40 //
25.09.2016 // ERJ/110cm // Hortensia // 5/40 //
26.09.2016 // ERJ/110cm // Hengenvaara // 6/50 //
29.09.2016 // ERJ/110cm // Hengenvaara // 7/50 //
10.09.2016 // ERJ/110cm // Wyrda Horses // 5/30 //
13.09.2016 // ERJ/110cm // Wyrda Horses // 4/30 //
15.09.2016 // ERJ/110cm // Wayward Dressage // 2/30 //
15.09.2016 // ERJ/110cm // Untuvapilvi // 1/23 //
16.09.2016 // ERJ/110cm // Wyrda Horses // 2/30 //
16.09.2016 // ERJ/110cm // Untuvapilvi // 4/23 //
17.09.2016 // ERJ/110cm // Wayward Dressage // 2/30 //
17.09.2016 // ERJ/110cm // Untuvapilvi // 3/23 //
18.09.2016 // ERJ/110cm // Wayward Dressage // 2/30 //
20.09.2016 // ERJ/110cm // Wayward Dressage // 3/30 //
21.09.2016 // ERJ/110cm // Wayward Dressage // 5/30 //
22.09.2016 // ERJ/110cm // Wayward Dressage // 1/30 //
24.09.2016 // ERJ/100cm // Haavelaakso // 5/30 //
25.09.2016 // ERJ/110cm // Wayward Dressage // 3/30 //
26.09.2016 // ERJ/110cm // Wayward Dressage // 4/30 //
28.09.2016 // ERJ/110cm // Wayward Dressage // 3/30 //
29.09.2016 // ERJ/110cm // Wayward Dressage // 4/30 //
29.09.2016 // ERJ/110cm // Wayward Dressage // 5/30 //
01.10.2016 // ERJ/110cm // Ros Cirein // 2/40 //
01.10.2016 // ERJ/110cm // Hortensia // 3/40 //
02.10.2016 // ERJ/110cm // Hortensia // 5/40 //
03.10.2016 // ERJ/110cm // Ros Cirein // 6/40 //
04.10.2016 // ERJ/110cm // Hortensia // 2/40 //
09.10.2016 // ERJ/110cm // Ros Cirein // 3/40 //
09.10.2016 // ERJ/110cm // Hortensia // 4/40 //


KERJ, vain sijoitukset merkitty, 40 kpl.

24.10.2016 // KERJ/CIC1 // Metsovaara // 1/32 //
25.10.2016 // KERJ/CIC1 // Metsovaara // 1/32 //
29.10.2016 // KERJ/CIC1 // Metsovaara // 5/32 //
30.10.2016 // KERJ/CIC1 // Metsovaara // 5/32 //
01.11.2016 // KERJ/CIC1 // Hengenvaara // 2/30 //
06.11.2016 // KERJ/CIC1 // Hengenvaara // 3/30 //
11.11.2016 // KERJ/CIC1 // Hengenvaara // 3/30 //
03.11.2016 // KERJ/CIC1 // Hortensia // 3/30 //
04.11.2016 // KERJ/CIC1 // Tuiskula // 1/16 //
05.11.2016 // KERJ/CIC1 // Hortensia // 4/30 //
05.11.2016 // KERJ/CIC1 // Tuiskula // 1/16 //
06.11.2016 // KERJ/CIC1 // Tuiskula // 4/16 //
08.11.2016 // KERJ/CIC1 // Hortensia // 3/30 //
10.11.2016 // KERJ/CIC1 // Tuiskula // 4/16 //
11.11.2016 // KERJ/CIC1 // Hortensia // 4/30 //
14.11.2016 // KERJ/CIC1 // Hortensia // 1/30 //
15.11.2016 // KERJ/CIC1 // Hortensia // 5/30 //
15.11.2016 // KERJ/CIC1 // Hortensia // 3/30 //
16.11.2016 // KERJ/CIC1 // Hortensia // 3/30 //
17.11.2016 // KERJ/CIC1 // Hortensia // 4/30 //
19.11.2016 // KERJ/CIC1 // Hortensia // 4/30 //
21.11.2016 // KERJ/CIC1 // Hortensia // 1/30 //
25.11.2016 // KERJ/CIC1 // Hortensia // 3/30 //
26.11.2016 // KERJ/CIC1 // Hortensia // 1/30 //
21.11.2016 // KERJ/CIC1 // Vähäpelto // 2/30 //
25.11.2016 // KERJ/CIC1 // Erkinheimot // 2/19 //
28.11.2016 // KERJ/CIC1 // Erkinheimot // 2/19 //
28.11.2016 // KERJ/CIC1 // Vähäpelto // 4/30 //
03.12.2016 // KERJ/CIC1 // Vähäpelto // 1/30 //
05.12.2016 // KERJ/CIC1 // Vähäpelto // 2/30 //
07.12.2016 // KERJ/CIC1 // Metsovaara // 3/21 //
09.12.2016 // KERJ/CIC1 // Vähäpelto // 2/30 //
10.12.2016 // KERJ/CIC1 // Metsovaara // 4/21 //
19.12.2016 // KERJ/CIC1 // Vähäpelto // 5/30 //
28.12.2016 // KERJ/CIC1 // Vähäpelto // 2/27 //
12.01.2017 // KERJ/CIC1 // Vähäpelto // 4/30 //
21.12.2016 // KERJ/CIC1 // Oakhill // 3/30 //
23.12.2016 // KERJ/CIC1 // Oakhill // 5/30 //
29.12.2016 // KERJ/CIC1 // Oakhill // 2/30 //
30.12.2016 // KERJ/CIC1 // Oakhill // 3/30 //


VVJ, vain sijoitukset merkitty, 42 kpl.

02.08.2016 // VVJ/Vaativa // Breandan // 2/19 //
04.08.2016 // VVJ/Vaativa // Breandan // 3/19 //
08.08.2016 // VVJ/Vaativa // Breandan // 4/19 //
09.08.2016 // VVJ/Vaativa // Breandan // 2/19 //
16.08.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 1/13 //
17.08.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 2/13 //
20.08.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 2/13 //
01.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 5/40 //
03.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 3/40 //
07.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 2/40 //
12.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 6/40 //
13.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 1/40 //
14.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 2/40 //
20.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 3/40 //
15.08.2016 // VVJ/Vaativa // Virtuaalitalli Dei // 4/18 //
20.08.2016 // VVJ/Vaativa // Virtuaalitalli Dei // 1/18 //
20.08.2016 // VVJ/Vaativa // Breandan // 2/20 //
23.08.2016 // VVJ/Vaativa // Virtuaalitalli Dei // 1/18 //
23.08.2016 // VVJ/Vaativa // Virtuaalitalli Dei // 2/20 //
24.08.2016 // VVJ/Vaativa // Breandan // 1/20 //
27.08.2016 // VVJ/Vaativa // Breandan // 1/20 //
28.08.2016 // VVJ/Vaativa // Metsovaara // 1/19 //
30.08.2016 // VVJ/Vaativa // Virtuaalitalli Dei // 3/20 //
26.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 5/40 //
28.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 2/40 //
30.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 1/40 //
03.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 1/40 //
04.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 5/40 //
05.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 2/40 //
06.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 2/40 //
09.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 1/40 //
15.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 1/40 //
17.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 4/40 //
20.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 4/40 //
13.09.2016 // VVJ/Vaativa // Tuiskula // 3/27 //
14.09.2016 // VVJ/Vaativa // Tuiskula // 1/27 //
15.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 2/40 //
17.09.2016 // VVJ/Vaativa // Tuiskula // 2/27 //
18.09.2016 // VVJ/Vaativa // Tuiskula // 3/27 //
19.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 5/40 //
20.09.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 3/40 //
01.10.2016 // VVJ/Vaativa // Ros Cirein // 2/40 //


Näyttelyt, arvonimet

01.08.2016 // Kutsu // NJ/Suomenhevostammat // 7/12 //
15.11.2016 // Kutsu // NJ/Suomenhevostammat // 8/12 //
07.12.2016 // Kutsu // VSN/Suomen(pien)hevostammat // 9/12 // 37,5p


PÄIVÄKIRJA


16.11.2016, kirjoittanut Jannica
Pyöräiltyäni tallille kello näytti puolta kolmea, mietin mitä ehtisin tehdä ennen päiväheinien antoa Tarun kanssa. Ensimmäisestä tarhasta silmiini osui uusi kimo hevonen, joka näytti satujen unelmaprinssiltä. Talutin pikkuprinsessani orin ohi ja vein karsinaan hoidettavaksi. Taru käyttäytyi hoitamisen suhteellisen hyvin, joskin se oli hyvin levoton verrattuna aiempaan kertaan. Sain kuitenkin hoitaa sen ihan hyvin, vaikka tamma näyttikin hapanta naamaa laittaessani sille juoksutusvyötä. Putsailin kaviot ja laitoin tammalle varoiksi suojat, koska sillä oli kuitenkin jo hokit. Annoin Tarulle porkkanan ennen suitsien laittoa, jonka jälkeen ne olikin helppo saada tamman hamutessa taskujani enemmän toivossa. Napsautin liinan kiinni suitsiin ja talutin neidin maneesiin.
Päästin sen kävelemään pidemmällä liinalla ja kymmenen minuutin jälkeen pyysin ravia. Se lähti löntystellen raville ja jatkoi samaa tasaista tahtia seuraavat minuutit. Kyllä juoksutus oli tylsää puuhaa.. mietin seisoessani keskellä maneesia piiska toisessa ja liinanpää toisessa kädessä. Harjoittelimme temponvaihteluja ravissa saadakseni jotain mielenkiintoa touhuun. Tamma olikin tänään laiskalla päällä, koska sitä sai oikein pyytää ravissa eteen raipan kanssa. Oltuani suhteellisen tyytyväinen vauhtiin vaihdoimme suuntaa, jonka Taru taisi oikein hienosti. Ravailtuamme hetkisen pyysin laukkaa, siinäkin tamma vaikutti yllättävän rennolta. Sitten otin sen luokseni keskelle ja kiinnitin sivuohjat kuolaimiin. Otimme ravia molempiin suuntiin viitisen kierrosta, joiden jälkeen otin käyntiin ja teimme sivuohjin käynnissä pysähdyksiä. Ensimmäisillä kerroilla tammaa joutui pidättämään lisäksi liinalla, mutta sitten homma alkoi sujua paremmin ja se herkistyi huomattavasti kuuntelemaan mitä sanoin. Jonkun ajan kuluttua otin sivuohjat pois ja annoin Tarun pidentää kaulaansa rauhallisesti ravaillen. Noin kymmenen kierroksen kuluttua pyysin sen käyntiin ja kävelimme yhdessä maneesia ympäri.

15.11.2016, kirjoittanut Janncia
Seuraavat pari päivää Hengenvaarassa sujuivat suomenhevostamma Tarun kanssa tahkotessa. Olin mennyt tammalla kerran aiemminkin ja muistin sen olevan hieman hermoheikko tapaus, joten asennoiduin jo hoitaessa sillä mielialalla, ettei minnekään ollut kiire ja ratsastus sujuisi hyvin. Haperon toiveesta päätin hypätä Tarulla tänään, koska halukkaita tuohon puuhaan naisen lisäksi ei oikein tahtonut riittää neidin ajoittaisen aktiivisuuden vuoksi, se oli myös omalla tavallaan herkkä ja vähän arkakin varsinkin erikoisemmilla esteillä, joten saatoin hyvin kuvitella, miksei se ollut tallityttöjen suursuosikki varsinkaan estetunneilla..
Kävin ensin tervehtimässä Tarua ja menin sitten hakemaan sen varusteet ja harjapakin. Suojat löysin sattumalta karsinanovelta, tai ainakin oletin niiden kuuluvan Tarulle. Aloin harjaamaan tammaa pitkin rauhallisin vedoin, enkä kiinnittänyt siihen mitään huomiota, vaikka tamma toljotti minua koko toimituksen ajan kuin aaveen nähnyt. Että sellainen päivä tänään.. ajattelin varustaessani tammaa ja mietin jo toimintasuunnitelmaa esteiden varalle, koska sitten olisi piru irti, kun maneesiin päästäisiin. Piti keksiä tammalle jotain tekemistä alkuverkan ajaksi, ettei se ehtisi turhan kauan kyttäillä halloweenbileistä jääneitä villejä kummitusesteitä. Olin kyllä jo etukäteen päättänyt, että yli niistä mentäisiin, vaikka menisi ikä ja terveys! Puhdistin kaviot ja laitoin tammalle suojat jalkaan. Laitoin varoiksi myös löytämäni bootsit ovesta, koska Tarullakin oli jo tietenkin hokkikengät. Kiristin vyön tamman kiukutellessa ja laitoin suitset päähän.
Päästyämme maneesiin (tosin kaartoon pääseminen otti aikansa, koska Taru meinasi saada halvauksen jo maneesinovea avatessa, kun esteet pomppasivat silmille) nousin selkään turvallisessa nurkassa kauempana esteistä ja kiristin poikkeuksellisesti vyön heti tiukalle, jos tamma sattuisi tekemään jonkun pompun johonkin ei satula luistaisi ainakaan sivullepäin.. Taru lähti kävelemään uraa pitkin yllättävän rennon oloisesti, mutta oli kyllä huomannut esteet, koska pälyili niitä jatkuvasti. Tein voltteja, käännöksiä, siirtymisiä ja pysähdyksiä ennen temponvaihteluja, jotta sain tamman kuulolle ennen reippaampaa ratsastusta. Kun se alkoi olla sopivan vertynyt ja saanut laukatessa purkaa pahimmat energiat pois nostin laukan päädystä ja suuntasin kulkumme pienelle ristikolle alkajaisiksi.
Taru hyppäsi esteen valtaisalla ilmavaralla liioitellen, vaikka se oli aivan tavallinen este. Seuraavaksi suuntasin tamman noin 60-senttiselle pystyesteelle, jonka se hyppäsi vähintään yhtä isolla ilmavaralla. Seuraava este oli samaa kokoluokkaa ja myös sen tamma ylitti helposti. Viimeiseksi suuntasimme kymmenen senttiä suuremmalle pystylle, jonka molemmin puolin oli laitettu isot kurpitsalyhdyt, ne eivät kuitenkaan olleet päällä, koska ajattelin tamman pelkäävän tarpeeksi jo niitäkin. Se empi selvästi, mutta päätti kuitenkin ylittää esteen tuijottaen hypyssä alas lyhtyihin. Taputin tammaa kaulalle ja ravailin hetkisen ennen välikäyntejä.
Käveltyämme joitakin kierroksia päätin kokeilla onneamme vaativampien esteiden suhteen. Parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen homma alkoi sujumaan, kun itse vaan pysyi selässä topakkana, eikä antanut tammalle aikaa miettiä. Hypättyämme riittämiin annoin pitkät ohjat ravailujen jälkeen ja Taru sai kävellä omaan tahtiin loppukäynnit. Kymmenisen minuuttia käveltyämme tulin loppukaartoon ja laskeuduin selästä. Nostin jalustimet, löysäsin vyön ja kävelimme tallille. Riisuin varusteet ja annoin sitten siivun heinää karsinaan, koska toisetkin olivat jo syömässä. Putsailin neidin varusteet ja kävin sitten katsomassa oliko Taru syönyt. Olihan se, joten vein tamman tarhakaverinsa kanssa takaisin ulos.

14.10.2016, kirjoittanut Jannica
Kävin Kinan ratsastettuani katsomassa Haperon kirjoittamalta listalta seuraavan hevosen, joka oli nähtävästi suomenhevostammoille jatkumoa, nimittäin raudikko Talvitaru. Tamman nimi ihastutti ja katsoin tarhauslistalta mistä sen löytäisin. Nappasin ovesta tamman riimun ja narun, jonka jälkeen hain sen talliin. Sidoin sen käytävälle odottamaan ja menin hakemaan varustehuoneesta tavarat ja harjat. Tarussa riitti harjattavaa, myöskään sitä ei oltu klipattu ja tamma oli kyllä hyödyntänyt joka sentin itsestään piehtarointiin! Aloitin harjaamalla pölyharjalla pahimmat pois edeten lavoilta taaksepäin. Sitten harjasin kumisualla pahimmat kuivaneet kurat kehosta ja jaloista. Sen jälkeen tuli dandyn vuoro, jolla otin lähes koko hevosen. Vain pääharjalla harjasin vielä pään ja otin sitten kaviot koukulla. Puin neidille Haperon ohjeen mukaan eteen suojat ja taakse liilat pintelit, jotka löysin harjakorista. Satuloin tamman helposti ja sitten suitsin, se onnistui helpommin kuin Kinan kanssa.
Talutin tamman kentälle ja kiristin vyötä nousten sitten kyytiin. Saatuani jalustimia parilla reiällä lyhemmiksi lähdin liikkeelle. Käveltyämme viitisen kierrosta aloitin verryttelemään kevyessä ravissa tehden siirtymisiä käynnistä raviin ja toisinpäin, lisäksi voltteja, ympyröitä, pysähdyksiä ja peruutuksia. Samoja juttuja toiseenkin suuntaan ja vartin ravailtuani otin vielä muutamia siirtymisiä ravista suoraan peruutukseen. Ne menivät hienosti ja tamma oli hyvin kuulolla. Alkuverryttelyssä se oli vaikuttanut hieman jännittyneeltä tai levottomalta, mutta se varmaankin kuului asiaan, kun kyydissä oli uusi ihminen. Alkuverkan jälkeen tamma oli kuitenkin selvästi rennompi, joten kaikki vaikutti olevan hyvin siirtäessäni sen hetkeksi kävelemään. Teimme hetkisen käynnissä vielä voltteja ja muuta helppoa.
Saatuaan vetää hetkisen henkeä aloitimme tehtävää, jossa pysähdyksessa nostettiin laukka B kirjaimen kohdalta, sen jälkeen puoli kierrosta laukkaa ja siirtyminen raville. Nostin seuraavan kerran samasta kohdin taas laukan, tällä kertaa ravista. Vaihdoin suuntaa ja teimme tähän suuntaan kolmen laukkakierroksen jälkeen samaa tehtävää. Sitten siirsin raville ja ravailimme loppuraveja kymmenisen minuuttia. Vartin loppukäyntien jälkeen ohjasin Tarun kaartoon ja tulin alas selästä. Palasimme tallille ja sidoin tamman käytävälle otettuani suitset pois. Vein satulan suoraan satulahuoneeseen ja pesin kuolaimet ristittäen suitset oikeaoppimisesti. Se kävi sutjakasti, olinhan harrastanut ratsastusta pikkutytöstä asti. Seuraavaksi otin suojat ja pintelit pois. Suojat olivat puhtaat kuivan kelin ansiosta, joten laitoin ne harjattuani sisäpinnan kevyesti takaisin tamman oveen roikkumaan, josta seuraava ne löytäisi taas. Pintelit käärin harjapakkiin ja vedettyäni tamman läpi muutamalla harjanvedolla vein pakin satulahuoneeseen varusteiden alle. Vilkaistuani kelloa vein tamman vielä ulkoilemaan, loimea se ei tarvinnut, koska ei ollut hikinen.

25.08.2016, kouluvalmennus, valmentajana Suvi
Taru ja Hapero saapuivat juuri alkukäynneiltä maastosta minun tullessani paikalle. Ratsukko pysähtyi hetkeksi juttelemaan päivän suunnitelmasta, ja kun ideat saatiin lyötyä lukkoon, siirtyi se ravailemaan kentälle. Taru eteni reippaasti, muttei oikein ottanut takaosaa alleen, vaan kulki selkä pitkänä. Kehotinkin Haperoa tekemään heti verryttelyssä paljon pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä, jotta saataisiin paketti kasaan. Pysähdyksissä Taru ei olisi aina aivan malttanut seistä, mutta Hapero korjasi tammaa rauhallisilla otteilla ja pikkuhiljaa rautias neitokainenkin alkoi malttaa kuunnella ratsastajaansa.
Treeniaiheena tänään olivat pohkeenväistöt poispäin uralta. Uralle päin väistäminenhän yleensä on hevoselle sekä ratsastajalle helpompaa, mutta nyt pitäisikin väistää pois tutun ja turvallisen aidan luota. Aluksi ratsukko tuli väistöt käynnissä. Taru yritti hieman poikittaa liikaa, mutta muistutettuani sisä-ohjan tuesta sai Hapero tamma kulkemaan melkoisen nättiä linjaa siistillä ristiin astumisella. Muutaman kierroksen jälkeen ratsukko suoritti samaa tehtävää ravissa. Taru liikkui ravissa välillä turhan reippaasti, mutta kuunteli kuitenkin hyvin pidättävät avut ja Hapero sai tamman väistämään hienosti. Laukkatyöskentelynä ratsukko teki vastalaukkakaaria ja voltteja myötälaukassa. Vaikeusastetta vaihdeltiin kaarien ja volttien kokoa muuttamalla. Tarulla tuntui olevan hieman ongelmia säilyttää vastalaukka jyrkemmissä kaarissa ja se tuppasikin rikkomaan raville tai vaihtamaan laukan. Kehotin haperoa säilyttämään huolella laukan mukaisen asetuksen ja pohkeet. Yhden onnistuneen jyrkemmän kaaren jälkeen tamma sai isot taputukset ja ratsukko siirtyi ravailemaan loppuraveja suuntaa vaihdellen.

12.07.2016 estevalmennus, valmentajana Eepos
Olin jo rakentamassa esterataa kun Taru ja Hapero saapuivat kentälle. Sanoin, että hän voi verkata itsenäisesti sillä aikaa kun rakennan radan loppuun. Nostin osan esteistä ristikoiksi ja pieniksi pystyiksi, osan jätin maapuomeiksi. Pyysin Haperoa ottamaan jo verryttelyssä maapuomeja mukaan, ja tekemään voltteja ja avotaivutusta, jotta tamma saataisiin avuille.
Varsinainen tehtävä oli pitkällä sivulla, jossa oli linja, jonka välissä menevä tamma piti saada pysäytettyä. Aluksi pysähdys venyi ihan viimeisen esteen eteen, mutta muutaman kerran jälkeen tamma tajusi tehtävän ja kuunteli ratsastajaansa. Tulimme vielä muutamaa yksittäistä estettä ennen rataa. Toisella pitkällä sivulla oli sarja, jota tultiin ensin kaksoissarjana, sitten lisäsimme vielä kolmannen hypyn sarjaan. Taru meinasi tulla liian vauhdikkaasti sarjalle ja se meinasi jäädä lyhyeksi, mutta seuraavilla kerroilla ongelma korjaantui. Korotin esteitä aika reippaasti, koska tamma meni niin hyvin eikä korkeudesta ollut ongemaa. Radan Hapero ja Taru suorittivat mallikkaasti, vaikka vauhti meinasi kiihtyä loppua kohden, Hapero sai tamman lopulta kuuntelemaan itseään. Korotin esteen 100-110 korkuisiksi. Tunnin ainoa pudotus tuli sarjan b-osalla välin jäädessä hieman lyhyeksi. Seuraavalla kerralla sekä ratsastaja että hevonen olivat kuulolla ja laukka pysyi kasassa koko sarjan läpi. Olin tyytyväinen ratsukoon, joten päästin heidät tekemään loppuverryttelyä. Tammalla näytti olevan vielä virtaa ja se olisi varmasti halunnut jatkaa vielä toisenkin valmennuksen, mutta pitää osata lopettaa hyvään suoritukseen.


IKÄÄNTYMINEN


1 vuotta - 12.01.2016
2 vuotta - 12.02.2016
3 vuotta - 12.03.2016
4 vuotta - 12.04.2016

5 vuotta - 12.05.2016
6 vuotta - 12.06.2016
7 vuotta - 12.07.2016
8 vuotta - 12.08.2016
9 vuotta - 12.09.2016
10 vuotta - 12.10.2016
11 vuotta - 12.11.2016
12 vuotta - 12.12.2016
13 vuotta - 12.01.2017
14 vuotta - 12.02.2017
15 vuotta - 12.03.2017
16 vuotta - 12.04.2017
17 vuotta - 12.04.2017


Virtuaalihevonen / A sim game horse